Aurinkolaulun tie

”Sunnuntaiaamuna Vatikaanista Rooman keskusrautatieasemalle Terminille matkaavassa bussissa 64 on vain vähän matkustajia, mutta huomaan pian, että meitä on mukana koko Eurooppa: italialainen vanha herra, joka kantaa nahkasalkkuaan, laitapuolen kulkija, joka on selvästi harmissaan kauhtuneesta takistaan roikkuvasta langanpätkästä, nuori nunna, jonka huulet liikkuvat hänen sormeilemansa ruusukon tahdissa.”

Runsaasti kuvitettu kirja sukeltaa syvälle koko Euroopan kulttuuriin, menneisyyteen ja nykypäivään italialaisen ruuan, juoman ja nähtävyyksien kautta. Paavin tapaaminen Vatikaanissa, parhaan viinin valitseminen toscanalaisessa kylässä tai vinkit roomalaisista ravintoloista vievät kaikki luontevasti kristinuskon ytimeen ja italialaiseen sieluun.

Haapajärven seurakunnan kirkkoherran, Kalajoen rovastikunnan lääninrovasti Kari Tiirolan harrastuksiin kuuluvat puutarha, hiihto, messun kehittäminen – ja Italia. Kirjassaan Aurinkolaulun tie hän vie meidät mukanaan rakastamaansa maahan viinitarhojen ja tammimetsikköjen, luostarien ja muistomerkkien äärelle.

Parasta on kuitenkin Tiirolan sivistynyt kynänjälki. Hän nousee tekstillään "kokoaan suuremmaksi". Kirjailija nousee ymmärtämään erilaisia kulttuureja. Hänellä on myös historiataju, mikä on harvinaista ajassamme. Syrjäisen paikkakunnan kirkkoherra ajattelee kosmopoliitin tavoin. (Pekka Tuomikoski, Kaleva)

Vaikka kirja ei ole matkaopas, sitä voi kirjoittajan mukaan lukea pyhiinvaellusoppaana. Tiedämme, että Rooma on täynnä pyhiinvaelluskohteita, mutta yhtä lailla Toscana on tuottanut paljon pyhimyksiä ja on ”luostareiden ja erakkoloiden luvattua maata”. Monet niistä saavat kirjassa sympaattisen kuvauksen. Vanha pyhiinvaellusreitti Via Francigena (”tie, joka tulee Ranskasta”), joka alkaa Canterburysta ja menee Roomaan, kulkee Toscanan halki. (Mikko Ketola, Vartija)